Ilpon Matkakertomus Alpeilta kevätkesällä 2006 (Valokuva-albumi ja videot jutun lopussa.)

2 viikkoa, 3 moottoripyörää ja 4 maata
Kesän lopulla, viime vuonna, Väisäsen Jyrki tuli kertomaan että ensi kesänä lähdemme yhdessä moottoripyörällä alpeille. Olin häntä jo aiemmin houkutellut mukaani, kun tiesin reissun sinne kiinnostavan. Joskus syksyllä Sarmannin Veijo oli kuullut aikeistamme ja ilmoittautui mukaan.

Jo ennen joulua olimme kaivaneet muutamia osoitteita joista valitsimme sopivimman majapaikan. Meilien vaihdon jälkeen varasimme huoneiston Itävallan Kärnten’sta, Kötschach Mauthen nimisestä paikasta.

http://startyourshop.com/appartements-sandra-at
Appartements Sandra, 60 neliön, 2kpl 2hengen huonetta, olohuone/keittiö, suihku ja Wc kaksin kappalein, aurinkoinen etelään antava iso parveke. Lisäksi pieni huone missä oli kerrossänky. Hinta oli 65€ /vrk 3 hengeltä, eli 21,66 € yhdeltä hengeltä! Ei paha. Totutusta poiketen, hinta sisälsi kaiken, sähkön, loppusiivouksen ja kaikki verot. Yleensä näistä peritään lisäveloitus, paikan mukaan.

http://www.koemau.at
Kötschach Mauthen on kahden kylän yhdistelmä, länsi- itä suuntaisessa laaksossa. Kötschach joen pohjois- ja Mauthen etelänpuolella. Mauthen on viimeinen kylä ennen italian rajaa, jonka sijaitsee on reilun 10 km päässä, ylhäällä vuorella. Laaksosta pääsee joka ilmansuuntaan ja on siksi meille hyvä valinta. Emme ehdi nähdä kahden viikon aikana koko maailmaa, joten tyydyimme asumaan samassa paikassa sen ajan. Joskus kun olen ollut itävallassa pitempään, olen vaihtanut paikkakuntaa noin 7-10 vrk välein. Siinä ajassa jo ehtii pintapuolisesti tutustua alueeseen joka puolelta. Ja illalla on mukava tulla kotiin, jokapäiväiset huoneen etsimiset ja kamojen roudaukset jäävät minimiin.

Heti saksaan menevien laivojen aikataulujen ilmestyttyä varasimme edestakaiset laivapaikat. Helsingistä Travemünde’en liikennöivä Finnlines maksoi 482€/ henkilö pyörineen, hinta sisälsi SMOTOn alen, = MP. 0€.

Useasti talvella tutkailin saksan maantiekarttaa, etsien sopivaa reittiä meno sekä tulomatkalle. Tein paperille “nuotit”, ja tulostin ne sitten myös kavereille. Sitten vain odoteliin huhtikuun 28 päivää.

1 päivä. Perjantai 28.4. Hyvissä ajoin suuntasimme satamaan ja pienen odottelun jälkeen saimmekin ajella laivaan, ja eikun syömään. Muuta ajankulua ei siellä sitten ollutkaan, ei tosin kaivattukaan. Sauna tietysti oli. Laiva lähti aikataulusta hieman myöhässä eli klo 23.00, ollen kuitenkin jo Saksan päässä aikataulussa.


3 päivä. Sunnuntaina klo 7 rekkoja jo purettiin laivasta, mutta vasta vähän ennen 8 päästiin laivasta. Satamassa vielä tsekattiin PMR-puhelimet, ja muut varusteet. Sitten vain ajeltiin moottoritietä kohden Hampuria. 45 km jälkeen poistuimme motarilta pienemmälle tielle joita pitkin oli tarkoitus ajella aina perille asti.

Ennen matkaa olin hankkinut TomTom Riderin, muka matkantekoa helpottamaan.No sen opastamana ajeltiin joka talon pihan läpi, kanalan takaa, sikalan vierestä, ja matka eteni aivan väärään suuntaan. Tuntui ainakin siltä, nopeudetkin putosi puoleen. Vastaan tullutta moottoritietä säästiin sitten takaisin paperikartalle ja “nuotti” reitille. Myöhemmin asiaa mietittyäni olin ilmeisesti Rideriin valinnut neljästä saman nimisestä paikasta tietysti sen väärän, vaikkakin reitti aluksi näytti lähtevänkin oikeaan suuntaan? Mitä tästä opimme? Opettele ja selvitä hankkimasi laitteen käyttö ja ominaisuudet perusteellisesti, ennen matkaa!

No yöksi ehdimme kuitekin Weiden nimiseen kaupunkiin, mikä olikin aivan oikeasti oikealla reitillä. Moni hotelli oli sesonkien välillä suljettu. Vanhan siistin linnamaisen hotellin löysimme vasta iltahämärissä, tosin ystävällisen alkuasukkaan avustuksella. Hr Vaisönen saksankielen taitoisena hoiti meille 3 h huoneen. Klassik Hotel am TOR, 3 pers zimmer mit frühstück. Ennen nukkumaan menoa kävimme vielä syömässä läheisessä kreikkalaisessa
raflassa.




4. päivä. Matkasimme auringon paistaessa koko päivän, kahvilla kävimme ainoastaan Itävallan puolella Kaprunissa. Paikka on sama missä vuosia sitten jäätikön kesälaskettelu paikkalle, vuoren läpi vievä juna paloi. Useita ihmisiä kuoli myrkyllisiin savukaasuihin, lähtiessään kapuamaan tunnelissa radanviertä ylös, juuri väärään suuntaan. Samaa junaa olen itsekin käyttänyt kymmeniä kertoja ja olisin toiminut juuri samoin, tiedostamatta vaaraa. Nykyisin turisti ja muut käviät viedään vuoren yli kulkevassa kabiinissa.

Samana iltapäivänä, hyvissä ajoin olimme määränpäässämme. Viimeisen vuoren eteläpuolella alkoi tienpielessä näkyä tutun oloisia valkoisia kokkareita, eli LUNTA! Nyt joutui TomTom tosi testiin, Appartements Sandra olisi löydettävä. Sijainnin suurinpiirtein jo tiesinkin, mutta jotain virkaa piti Riderillekin keksiä. Majapaikan löydyttyä kertoi talon nuori rouva - jonka nimi muuten oli - yllätys yllätys - Sandra, edellispäivänä eli vappuaattona sataneen lunta niin paljon että maisema oli ollut aivan valkoinen.

Sandra ohjasi meidät ensin autotalliin jossa pyörät pääsivät mukavaan kuivaan suojaan. Talon ajoneuvot saivat luvan olla ulkona, paitsi talon isännän Jammu. Suojaisan, kuusiaidan reunustaman pihan kautta nousimme toiseen kerrokseen, jossa svittimme sijaitsi.

Olin jo matkalla päättänyt tyytyä pieneen “lasten” huoneeseen, jossa oli tilaa vain nukkumiseen. Pojilla oli normaalit 2 hengen huoneet, Jyrkillä löytyi lisäksi omat WC ja kylppäri. Huoneisto oli hieman vaatimaton, mutta muutoin aivan asiallinen. Ensimmäisen kerran 26 vuoden aikana sängyssä peittona oli jotain muuta kuin untuvatäkki. Yleensä Itävallassa käydessäni kaikki paikat olivat kunnossa ja viimeisen päälle siistit. Jo muutaman kerran Kärnten’ssa käyneenä, olen huomannut että Itävallan eteläisessä osavaltiossa siisteys on vähän “sinnepäin”.

5 päivä. Seuraava aamu oli hieman kostean tuntuinen, tosin ei satanut. Päätimme lähteä käymään Italian puolella, Cortina d’ Ampezzossa. Vuoriin ihastuneena, olen aiemmin ajellut useimmat pikkutiet tältä alueelta. Nyt lämpötila oli sen verran alhainen että pysyttelimme päätiellä ja jätimme korkeammalla olevat,kauniit ja mukavat mutkatiet toiseen kertaan. Itse Cortina d’ Ampezzo oli edelleen “rakennustyömaa”, sitä se on ollut jo monta vuotta. Olkookin vanha talviolyppiakaupunki, paikasta jää synkkä ja sekainen vaikutelma. En muista elokuvan nimeä, mutta juuri näillä rinteillä James Bond (Roger Moore) lasketteli tappajia karkuun mm. kelkkailuun tehdyssä rännissä.




6 päivä. 3 toukokuuta ilma oli lämmennyt ja sää oli mitä parhain. Aamutoimien jälkeen levänneinä lähdimme pieneen Tolmezzo’oon kahville. Kaupunki on vuoren takana italian puolella, n. 50 km päässä. Heti Italian puolella, paikallinen tielaitos oli tien päällystystöissä. Jyrkkä serpettinitie oli kasteltu jollain bitumi-liuoksella, ja valmiin päällysteen päälle oli levitetty hieno kiviaines. Moinen yhdistelmä sitten liimaantui pyörien renkaisiin, tehden alamäkeen ajamisesta epävarmaa. Tolmezzo’oon kuitenkin päästiin, mutta aamukahvista aikaa oli kulunut niin vähän että päätimme juoda ne sumpit Slovenian puolella, Kranjska Gorassa.

26 vuotta sitten aloitin laskettelun juuri täällä, Kranjska Gorassa. Samalla reissulla kävimme laskettelemassa myös Villach’issa, Itävallan puolella. Tästä aikoi minulla “alppihulluus”, ja tauti vain pahenee...

Tie Tolmezzo’sta Villach’iin kulkee mutkitellen laakson pohjalla, ylittäen monta kertaa saman joen. Joskus on paikoittain ahdastakin, laaksoa halkoo vielä rauta- ja moottoritie, jotka välillä mutkittelevat ajamamme tien ylä- tai alapuolella. Rajan jälkeen tie kapeni ja maisemat paranivat. Ensimmäisessä kylässä Jyrki stoppasi FJRn ravintolan pihaan ja kysyi onko tämä se Kranjska Gora? No ei ollut. Tarvisio’sta olisi pitänyt jatkaa suoraan, mutta käännymme oikealle, koska kyltissä selvästi luki, “Slovenia”. Menimme kohden etelää, vaikka oli tarkoitus jatkaa itään päin. Kuitenkin reitti oli sama, minkä olimme suunnitelleetkin. Nyt ajamme vain lenkin toisin päin. Auriko paistoi lämpimästi, joten jäimme tauolle tähän. Asiaa auttoi touhukkaasti pihalla pyörähtelevä naispuolinen henkilö joka nopeasti taikoi meille juomiset ja leivän kanssa ilmakuivattua prosciutto kinkkua.

Asutusta ei muutamia pieniä kyliä lukuunottamatta, juuri ollut ennen Kranjska Gora’a. Liikennettäkin ahtaassa laaksossa oli niukasti, johtuen kai paikan jylhyydestä. Juuri ennen Kranjska Goraa ylitimme huipun, jossa tie kulki 1661 m korkeudella. Yli 40 tiukkaa mutkaa, jyrkästi nousevalla tai laskevalla, osaksi kostealla tiellä oli ajeltava kieli keskellä suuta. Huipulta löytyi levennys, jossa huilailimme ja maksoimme muutaman euron, “Kansallispuiston läpiajo” maksun. Lunta oli tien vieressä vielä runsaasti.

Itse päivän tavoite, Kranjska Gora oli hieman kasvanut sitten viimenäkemän. Rajalla Itävallan tulli oli äimänä finski motoristeista, mutta nopeasti pääsimme ajelemaan Villach’in sivuitse kohti “kotia”. Tänään Alpit näyttivät
parhaat puolensa!

7 päivä. Seuraavava päivänä, torstai 4.5, otimme löysästi. Ajelimme ainoastaan yhden vuoren ympäri, Mölltal n. 155 km. Illalla kävelimme keskustaan syömään ja ostoksille. Samalla katselimme kylää ja kirkkoakin ulkoapäin,
kaikki museot toki kiersimme kaukaa. Yleensä joka puolella maailmaa on tapana muistaa paikkakunnalla Asuneita tai olleita merkittäviä henkilöitä. Muistomerkkejä tai patsaita ei kylästä juuri löytynyt. Paitsi yksi, oli muuten jotenkin tutunnäköinen. Hannibal norsuineen oli ilmeisesti vain mitätön ohikulkija, mutta todelliset
vuorten sankarit on nostettu aina jalustalle.
  8 päivä. Perjantai 5.5 oli utuinen ja hieman tihutti vettä. Kävimme kurkkaamassa josko Grossglocner’n tie olisi jo saatu lumesta vapaaksi, mutta jo ennen Winklern’iä pyörsimme takaisin. Lienz’istä lähdimme 106 tietä
pohjoiseen vähän matkaa ja Huben’ista ylös vasemmalle pikkutielle, joka johtaa vuorten yli italian puolelle. Ylhäällä sola on tähän aikaan vielä suljettu, mutta ajelimme kuitenkin ylöspäin muutaman kylän läpi. Massiiviset tienparannus työt ja tihkusade tekivät ajosta vähemmän nautittavan, joten päätimme palata takaisin kotiin. Tuli toimistopäivä.

9 päivä. Lauantaina ajoimme Villach’iin “osteleen”. Louis sekä Hein Gericke ovat viisaasti asettuneet lähekkäin, ja vieläpä kaupungin länsilaidalle. Kummassakin oli “kevät party”, grillivartaat savusivat ja siansivu tuoksui.

Neliöitä suomalaiseen mp-kauppaan verraten on moninkertaisesti. Jyrki tosin ainoana oli tosimielellä liikkeellä, me muut, vain katselemassa. Nyssäkät kädessä kuitenkin ulos saapastelimme, joka mies. Ei ollut välttämätöntä tarvetta, mutta kun halvalla sai! Molemmissa kaupoissa on aina "rajuja" tarjouksia ja poistomyynnissä olevia tuotteita, edullisesti. Mukava päivä.

10 päivä. Sunnuntai oli taas kaunis päivä. Jyrkin kanssa teimme pienen patikka-reissun lähivuorille. Laakso ei ole paras mahdollinen vaelteluun, koska rinteet ovat järjestään metsän peitossa. Korkeutta ja jyrkkyyttä löytyy aivan riittävästi, maisemista täällä ei pääse nauttimaan samalla tavalla kuin avarammilla paikoilla. Iltapäiväivällä pestiin pyörät ja likaset vaatteet. Jalat jäykkinä vielä kävelimme katsastamaan kylän MOHO- hotelliketjun paikkaa.
Moho on hotelliketju, joka avoimesti markkinoi itseään motoristeille. Tarjoilija froilainit olivat nuoria ja nättejä, olut hyvää ja sitä oli riittävästi! Muutkin asiat siellä olivat kohdallaan, mutta pohjoisen poikien budjetti riitäisi korkeintaan yhteen yöhön.

Sunnuntaina ja viikonloppuna tiet ovat täynnä muuta liikennettä ja motoristeja, joten olen kehitellyt yleensä muuta tekemistä. Veijo kotimiehenä kertoikin koko päivän kuuluneen moottorien ulvontaa, motoristien ajellessa kylän läpi, ylös vuorelle kohden italiaa.




11 päivä. 8.5 maanantai vaikutti säänpuolesta oikein lupaavalta ja meillähän oli vielä paras näkemättä. Winklern’ssa oleva Grossglocner’n info näytti vuoren olevan liikennöitävässä kunnossa, joten tiketit ostettuamme vain varovasti ylös. Lipun myynyt rouva kehotti ajelemaan varovasti, eikä syyttä. Ylöspäin noustessa tie oli sulamisvesistä märkä ja lumipenkat kasvoivat molemmin puolin tietä. Huipulle kuitekin ajamalla kaatumatta päästiin, ainoastaan Veijo osui paikkaan missä, kertomansa mukaan, takapää hiukan lipesi. Vaikka aurinko paistoi melkein kirkkaalta taivaalta, lämpötila oli vain + 2C° ja huipun läpi vievä lyhyt tunneli mielestämme jäässä. Varovasti ajaen, jalat asfalttia raapien siitäkin selvittiin.

Tie jatkui Edelweißspitze’lle melko tasaisena, lunta oli paikoitellen pari kolme metriä tien molemmin puolin. Edelweißspitze on (2240 m) korkein kohta minne pääsee myös autolla. Jatkoimme kuitenkin paikan ohi alas pohjoispuolen laaksoon aina maksupaikalle asti. Siinä U-käännös ja silmiä hivelevän kaunista maisemaa ihaillen, kuivaa mutkatietä takaisin ylös. 2394 metrissä on tasainen pysäköintialue ja sen vieressä ravintola, siellä nautimme kahvit ja Apfelstudelit vanilia kastikkeen kanssa. Hyvää oli, mutta maksaa aina ylhäällä vuorilla hieman enemmän kuin alhaalla laaksossa.

Lämpötila oli jo huomattavasti noussut joten paluumatka sujui paremmin. Pakollisia kuvia napsimme vähän väliä ja siinä hommassa jäin vähän jälkeen kavereista. Yritin ottaa heidät kiinni ja joillakin suorilla näinkin pojat, jotka myöskin ajoivat reilusti ylinopeutta. Tiellä on satasen rajoitus, kylissä ja joissakin risteyksissä vähemmän. Yleensä Itävallassa en aja ylinopeutta, alueella missä on 70 km/h tai alhaisempi rajoitus, mutta nyt ajoin. Ja heti täppäsi. Alamäessä poliisit olivat ilmeisesti juuri aloittaneen valvonnan koska Jyrki ja Veijo olivat rysän ohittaneet. Ystävällinen poliisimies naureskellen ilmoitti että 70 alueella vauhtini oli 87 km/h. 25€ saatuaan hän kuitenkin toivotti turvallista matkaa ja näytti kädellään että vauhtini voisi olla hieman rauhallisempi. Aikaa virkavallan kanssa rupatteluun tuhraantui korkeentaan 5 minuuttia, mutta sain vasta alhaalla laaksossa, asfalttihommien vuoks pysähtymään joutuneet muut sankarit kiinni. Päivä oli kiistatta matkan kohokohta, ilman sakkoakin!

12 päivä. 9. 5. tiistai oli taas kolea ja sateinen “toimistopäivä”, mitä nyt pyöriä vähän pestiin ja huokailtiin.
13 päivä. Keskiviikko, viimeinen päivä tällä paikkakunnalla, ilma oli lämmin ja kaunis. Ajoimme taas vuoren yli Italiaan ja siellä ensimmäistä mahdollista tietä länteen. Kapea tie (nro 355) kulki alkumatkan ahtaan laakson pohjalla, yhdessä pakollisen joen kanssa. Seudulla on yllättävän paljon asutusta, ottaen huomioon syrjäisen sijainnin. Kylät olivat korkealla jykällä rinteellä, ihmetytti mistä he saavat toimeentulonsa? Matkan edetessä laakso leveni ja täällä asumukset olivat jo vauraamman tuntusia. Lopulta tie yhtyi ensimmäisenä päivänä ajettuun tiehen, jolloin kävimme Cortina d’ Ampezzossa. Itävallan puolella Jyrki kävi vielä Lienz’ssä vaihtamassa aiemmin ostamansa käkikellon toimivampaan. Illalla sitten alkoi, ainakin minulle, ankea tavaroiden pakkaaminen. Jyrki kävi vielä maksamassa Sandralle kämpän loppulaskun. Varausmaksun, 100€ olin maksanut jo suomessa.

14 päivä. Lähtöpäivä, mukavan aurinkoinen ajokeli kotimatkalle. Olimme suunnitelleet menevämme takaisen lännempää kuin tullessa, mutta se ei ollut hyvä valinta. Saksassa pikkutiet olivat ruuhkaisia ja tuskastuttavan pitkään oli nopeusrajoitus 60 km/h. Vuorien jälkeen maisemakin oli tylsää, loivasti kumpuilevaa nummea tai tasaista puutonta peltoa. Matka ei juuri edennyt, mutta kello kävi. Suunnitelmista poiketen menimme heti moottoritielle kun sellainen vihdoin vastaan tuli. Muutama sata kilometriä painuimme 120-150 km/t, jota vauhtia Veijo hieman protestoi. Deville’ssä on korkea pleksi mikä tekee ajosta epämiellyttävän, baanalla rekkojen pyörteissä ajettaessa. Tähtaimenä meillä oli Kassel, missä tiesin olevan hotellin aivan autobaanan laidassa.

Illemmalla huoneen saanti voi joskus olla vaikeaa. Yöksi kuitenkin lakanoiden väliin päästiin. Lomakausina ei olisi ollut toivoakaan. Turhauttava ajopäivä. Ei koskaan enää sitä kautta! Muistais vaan?
 

15 päivä. Aamulla taas matka jatkui. Ensimmäiset kilometrit (45 km) Kassel’sta Göttingen’iin, ajelimme autobaanaa. Siellä tankatessa näin elämäni ensimmäisen automaattipesukoneen moottoripyörille?

Göttingen on lähellä entisen itä-saksan rajaa ja idenpänä siellä on runsaasti uusia maanteitä, jotka kaarrellen väistelevät asutuskeskuksia. Pikkuteitä on paljon joten suunnistamisessa piti olla tarkkana, varsinkaan kun en luottanaut Tomtomiin. Lähellä Hampuria sitten Lyypekin tiehaara livahti ohi, oli niin onnettoman pieni kyltti joten arvelin sieltä toisenkin väylän löytyvän. Ennen risteystä kyllä kyselin, "mennäänkö tosta", mutta kaverit oli
hiljaa. Kun eivä kuulleet mitään. En laiskuuttani edellisessä yöpymispaikassa ladannut PMR-puhelimen akkuja.
Aikani turhaan huudeltuani ja tangettia paineltuni totesin virran olevan loppu. Ei käännytty takaisin, vaikka tiesin Hampurin olevan ruuhkainen. Lämpötila oli noussut jo yli 26 asteen, joten hyvin tarkeni goretekseissa
neljän ruuhkassa seistä. Jonossa Hampurissa ja motarilla oltiin aikamme, mutta satamaan kuitenkin osattiin.

Satamassa suomenkieltä puhunut nuorimies tarkisti vielä että matkalippuun merkityt henkilöt ajelevat laivaan samoilla pyörillä, kuin tullessa. Suihkun jälkeen ruoka ja olut maistui. Rankka ajopäivä, vaikkei kilometrejä kovin paljoa kertynytkään.

 

16 päivä. Sunnuntai 14.5 laiva oli aikataulussaan Helsingissä ja kotona Kuusankoskella olin jo klo 09.20. FJR oli saanut 5407 km mittariin reissun aikana. Budjettia ei oltu ylitetty, vielä jäi jokunen euro taskunpohjalle.

Yhteenveto matkasta.
- Ajokausi pääsi hyvään vauhtiin.
- Ajankohta ja säätila oli meille juuri sopivat.
- Ajokelit olivat hyvät, kertaakaan ei kastuttu. Jos olisimme vaihtaneet paikkakuntaa joka päivä, kastumiselta ei olisi vältytty.
- Hintakausi kohdemaassa oli kaikkein huokein.
- Muut turistit eivät ole jonoa tekemässä, teillä, kahviloissa, kaupoissa yms.
- Miinuksena, moni majapaikka/ravintola on kiinni tai remontissa. Ei paljoa meitä häirinnyt.

Matkareitti, meno.
Travemünde - Moottorit.risteys (n:ro 27) - Lauenburg - Lüneburg - Salzwedel - Halbensleben - Hettstedt - Jena - Kronach - Bayreuth - Weiden ( Travemünde satama - Weiden = 727 km ) - Cham - Landau - Eggenfelden - Altötting - Trauenstein - Intsell - Lofer, ITÄVALTA - Zell am See - Mittersill - Lienz - Oberdrauburg - KÖTSCHACH MAUTHEN ( Travemünde - KÖTSCHACH MAUTHEN yht. n.1116 km! )

Matkareitti, paluu. Suunniteltu, ei ajettu!
KÖTSCHACH MAUTHEN - Lienz - Mittersill - Wald (Gerlos) - Zell an Ziller - moott. E45 rist (n:o 39) - tienristeys olet saksassa - Bad Tölz - Peiting - Augsburg - Donauwörth - Weißenburg - Würzburg - Karlstadt - Fulda - Kassel (KÖTSCHACH MAUTHEN - Kassel n.797 km) - Kassel - Göttingen - Herzberg - Salzgitter Bad - Braunschweig - Gifhorn - Velzen - Lüneburg - Lauenburg - Schwarzenhek - Mölln - Lübeck - Travemünde (Kassel - Travemünde n.386 km) yht. n.1173 km!

Omia kokemuksia Itävallasta.
Eri sesonkien hintaerot eivät ole kovin suuret, toisin kuin pohjolassa. Itävalta on matkailijoiden suosikki läpi vuoden, tarjontaa on runsaasti ja hintakilpailu pitää hinnat kurissa. Palvelu ja parempi taso maksaa, niinkuin muuallakin. Syrjäisissä paikoissa on yleensä halvemmat hinnat. Hintahaitari on ollut 15 - 23 €/vrk aamupalalla. Hotellitasoa vastaavaa löytyy pension tyyppisistä majapaikoista runsaasti. Jos yöpyy vain yhden yön, joutuu joskus maksamaan muutaman taalerin enemmän. Voi olla että joku pension ei annakkaan huonetta vain yhdeksi yöksi.

Etukäteen paikasta tietämättä on aiemmin sattunut muutamia yllätyksiä. Asunnon vieressä on rakennustyömaa, jossa kolina alkaa jo klo 7.00. Samoin on syytä varautua kesäaikaan alppiseudulla isoissakin taajamissa
sijatseviin karjasuojiin, eli navetoihin. Viimeeksi tässä kylässä oli ahtaassa pihapiirssä vastapäätä sikala. Paikat olivat siistit, vain hieman runsaslukuisimpina esiintyneet kärpäset olivat ainoa haitta. Itävaltaisen sian tuoksuhan ei paljoa eroa motoristin tuoksuista, pitkän kuuman päivän jälkeen. Syksy on parempi aika lomailla alpeilla, ja päättää ajokausi siihen. Syyskuun loppu ja lokakuun alku, ovat vielä lämpötiloiltaan suomen kesää vastaavia.
Lämpötila on sopivampi, ja ylhäällä vuorilla oleva lumi on minimissään. Muita turisteja on kyllä runsaammin kuin keväällä.

Itävaltalaiset ovat ystävällistä kansaa. Hyvä käytös ja kohteliaisuus auttaa monessa asiassa, vaikka maan kieltä ei osaisikaan.

Kuvista on Jyrkin ottamia suurin osa, muutama on minun.

Uutta matka odotellen, Ilpo

Videoita wmv-muodossa -> Windows media playerillä
- Apartaments Sandra (1 Mt, 27 s)
- Viidennen matkapäivän videopätkä "Vanha Mylly" (2 Mt, 1 min)
- Kesämökin paikka (1 Mt, 26 s)

Albumiin pääset klikkaamalla mitä tahansa kuvaa. Kuvat eivät ole aikajärjestyksessä.
101 102 103 104 11 111 112
113 114 115 116 117 118 121
132 133 141 142 31 32 33
41 42 43 44 45 46 47
48 49 51 52 53 54 55
56 61 62 63 64 65 66
67 68 69 91 92