Rata-ajopäivä Virtasalmenlla 11.5.2003

Äitienpäivänä oli tarjolla harvinaista herkkua - rata-ajoa! Sunnuntaiaamulla kokoontui kerholle kymmenen vauhtiajosta kiinnostonutta motoristia ja lähti taittamaan matkaa kohti Motoparkkia. 230 km matka taittui lämpenevessä kevätaamussa reippaasti mutta leppoisasti. Viimeisetkin unihiekat räpisivät silmistä siinä vaiheessa kun hirvi päätti ylittää tien letkamme edestä. Onneksi tälläkinkertaa selvittiin pelkällä säikähdyksellä.

Puolenpäivän kieppeillä pääsimme perille ja ostimme pyöräkohtaiset ratabiletit (35 EUR). Noin viisikymmentä pyörää ajoi kahdessa osassa kahdenkymmen minuutin jaksoja. Osastojako oli kilvelliset ja kilvettömät (=kisapyörät) pyörät. Omasta milestäni kilvelliset olisi pitänyt vielä jakaa kahteen osaan rata-ajokokemuksen mukaan. Nyt vauhtierot kasvoivat ajotaidoista ja pyörän tehoista riippuen melko isoiksi. Tästä käy esimerkkinä oma vs. Harrin nopeus pääsuoran päässä. Kun itse sain (CB750) kiihdytettyä 162 km/h niin Harri (R6) luukutti 255 km/h. Kuuleman mukaan yleensä kilpipyörät on jaettu kahteen - kolmeen luokkaan.

Oma rata-ajoni alkoi ajolinjojen opettelulla joka tapahtui järjestävän seuran (East Coast Riders) kisakuskin opastuksella. Ratavahti komensi meidät keltanokat jonoon, jonka keulille asettui kokenut rata-ajaja. Hän ajoi edellä oikeita ajolinjoja pitkin ja me yritimme perässä ajen oppia mutka-ajon saloja. Oppi oli hyvää, mutta ainakaan minulle se ei riittänyt vaan moni asia piti oppia jälistäpäin kantapään kautta.

Siitä se lähti rata-ajo liikkeelle. 20 minuuttia ajoa ja 20 min lepoa. Itse ajoin kuusi settiä ja se tuntui olevan ihan sopiva määrä. Rata-ajo oli todella opettavaista, vaativaa ja nautinnollista, mutta fyysisesti aika raskasta. Tämän kokemuksen jälkeen arvostan entistä enemmän kilpa-ajajia!