Eskon kanssa kahvilla Tolmezzossa!

Kun huhti-toukokuun vaihteessa olimme kauden ensimmäisellä Saimaan kierroksella, mainitsin Eskolle edullisista laivamatkoista saksaan. Siitä se alkoi ja tiistaina 3.5 olimme jo satamassa lähdössä. 99 €/henkilö+mp, ilman aterioita. Olihan se pakko hyödyntää, vaikka olin talvella päättänyt etten seuraavana suvena ulomaille mene. Iloinen yllätys odoitti vielä satamassa, laiva saapui seuraavana iltana 23.30 traveen, saimme samaan rahaan nukkua laivassa aamu seitsemään!

Ajo-aikataulu oli tiukka, Esko oli ilmoittauduttava kotona 15.5, joten aikaa ei jäänyt moottoritien maisemien katselemiseen. Aurinko paistoi ja moottoritie maistui Eskolle vaikka ensin hän oli 500 km päivämatkan kannalla. Aikaa perilleoloon ei olisi jäänyt kuin 3 vrk, joten vaijeri kireällä ajelimme samantien Zell am See'hen. Perillä olimme ennen pimeää, klo 18.30. Jo laivassa etsimme Eskon mini-läppäristä mahdollisia majoitusvaihtoehtoja, ensimmäinen paikka oli "lomalla", mutta toinen tärppäsi. 31 € aamupalalla, yhden hengen huone kummallekkin ja pyörät talliin. Sää oli Alpeilla kirkas, +18 astetta.

Koko ajan Itävallan ja Slovenian vuorilla oli miellyttävä ajokeli +18...22 astetta, iltapäivällä parit ukkoset. Oli kokemus ylittää Grossglocner iltaseitsemältä, pienoisessa ukkossateessa. Molemmin puolin puolentoista-kahden metrin lumivallit ja tien pinnalla sentti vettä. Varovasti ajellen, joskin ainakin minulla kylmä rinki "sen ympärillä", pääsimme vedenjakajana olevan tunnelin pohjospuolelle, kuivemmalle tielle. Italian puolella oli ilma kylmempi - pilveili, mutta ei sadellut. 

Olimme sopineet Eskon toivomuksesta, ettei ajella kovaa, vaan katsellaan maisemia, pysähdellään ja otetaan valokuvia. Joskus Eskolla Guzzista kaasuvaijeri kuitenkin vain "hirtti kiinni", eikä miestä näkynyt misään. Kohta hän naama loistaen totesi, "olipas makee pätkä"! Ajelimme pääosin samoja teitä, mitä olimme Jyrkin kanssa vuosi sitten kurvailleet. St Jakobin tie oli poikki, siellä olivat miehet töissä auraamassa Itävallan kolmea viimeistä kilometria. Italian puoli oli varmasti sula, koska oli etelään päin? Samoin Grossglocner'n Frans Josef-haus -tie oli suljettu.

Kotiinlähtöaamu oli pilvinen ja satelikin hieman, joskin saksan puolella enemminkin. Ajateltiin tulla pikkuteitä Kasseliin, jossa oltaisiin yötä, käytäisiin MP-kaupat läpi ja ajeltaisiin satamaan. Alku menikin vanhoilla nuoteilla ihan mukavasti, mutta sitten alkoivat "Umleitung" helvetit! Ensimmäinen omamoka oli etten ollut vaihtanut GPS-karttaa tullessamme Saksan puolelle. Vanhassa TomTomissani se olisi pitänyt tehdä, joten se vei meitä kuin sitä kuuluisaa pässiä! Ensin sateli pikkuhiljaa, mutta kohta se muuttui oikein monsuuniksi. Vesitiivis TomTom imi itseensä vettä ja sanoutui tehtävästään irti, elikkä sammui. No -aikamme pyörittiin, aina oli tie poikki, tai jotain muuta hauskaa. Vihdoin osuttiin isommalle tielle ja siitä jopa moottoritielle. Sitä sitten vauhdilla, vaikka märkää olikin.

Jossain vaiheessa Esko kaartoi raskaan liikenteen tankkauspaikalle, guzzi kulki jo viimeisillä höyryillä. Tankattiin, mutta guzzipa ei suostunutkaan käynnistymään. Ruiskun valo oli hälyytellyt jo aiemminkin, mutta matka oli kuitenkin jatkunut. Nyt ei auttanut "Isämeitäkään", puhelin käteen ja soitto suomeen vakuutusyhtiölle. Keskeytysvakuutus toi jonkun ajan kuluttua ADAC hinausauton joka vei pyörän 200 m päässä, aidan takana olevalle varikolle yöksi. Me nukuimme yön viereisessä hotellissa ja heti aamu kahdeksalta kytikselle, minne guzzi viedään korjattavaksi? Minä lähdin 09:15 ajelemaan laivarantaa kohti Eskon jäädessä odottamaan, josko saksasta löytyisi guzzi-korjaamo? Hän lupasi viestittää myöhemmin, mikä on tilanne. Ajelin noin 200 km pohjoiseen, viesti tuli, "guzzi kunnossa, tulen saataaviittäkymppiä". Olin ollut traven satamassa ainoastaan noin puoli tuntia, kun guzzi kurvasi hondan vierelle jonoon.

Reissu onnistui molempien mielestä erinomaisesti, majapaikka oli hyvä ja ilmat olivat meille suotuisat.

Teksti Ilpo kuusaalta, kuvista Joenperän Esko otti suuremman osan ja Ilpo loput