II VAIHE 70-LUKU

- 70-luku oli muutosten aikaa moottoripyöräilyssä
- Pyöräkärpänen pörähtää Haminaan
- Haminan moottorikerhon toinen käynnistys
- Perustava kokous
- Kerhotoimintaa 1973 – 75
- Kerholaisten toimintaa 1973 – 75
- Kerhotoiminnan hiipuminen

Vas: Pentti Heinosen upouusi Honda CB 500 Four vm 1972.
Oik: Juhani Kaukasalon BMW 600 vm 1972.

70-luku oli muutosten aikaa moottoripyöräilyssä
70-luku toi moottoripyöräilyyn uudet arvot. Elintason nousu ja yhteiskunnan muutos lisäsivät vapaa-aikaa. Vapaa-aikaa käytettiin harrastuksiin, joista oltiin myös valmiita maksamaan. Moottoripyörästä tuli enemmän harrastusväline kuin arkinen kulkupeli.

60-luvulla moottoripyörien tekniikka kehittyi erittäin paljon. Nelitahtiset moottorit tulivat luotettaviksi ja tehokkaiksi. Moottoripyörämaailman mullistanut tuuttihonda, Honda CB 750 Four, esiteltiin vuonna –69. Tuutti oli ensimmäinen massamarkkinoille tarkoitettu moottoripyörä, jossa oli nelitahtinen rivinelonen, edessä levyjarru, tehoa, luotettavuutta ja yli 200 km/h huippunopeus. Tuutti viitoitti moottoripyörien kehityksen useaksi vuodeksi ja varmisti japanilaisten moottoripyörien tulemisen.

70-luvun alkupuolella yleisin pyörä oli 350 kuutioinen Honda Four. Hondan muita suosittuja malleja olivat CB 500 ja tietenkin tuutti. Vuonna 1972 tuli markkinoille kolmisylinterinen, 750 kuutioinen, kaksitahtinen Kawasaki. Kawasaki oli halvempi kuin tuutti, mutta lähes yhtä tehokas. Hondan ja Kawasakin lisäksi japanilaiseen rintamaan kuuluivat Yamaha ja Suzuki.

Japanilaisten pyörien tulo markkinoille kiristi kilpailua. Eurooppalaiset pyörät olivat aikaisemmin hallinneet suvereenisti Suomen markkinoita. Eurooppalaisia pyöriä myytiin edelleen, mutta erittäin vähän verrattuna japanilaisiin pyöriin. Aikaisemmin suositut Englantilaiset merkit hävisivät lähes kokonaan. Europyöristä suosituin oli BMW. Myös Ducateja, Moto-Guzzeja ja Triumpheja myytiin.

Moottoripyörät olivat kohtuuhintaisia vuoteen –74 saakka, jolloin säädettiin rangaistusvero. Vuonna –72 tuutti Honda maksoi 6000 silloista markkaa. Rangaistusvero lähes kaksinkertaisti hinnan. Veroa laskettiin hieman vuonna –76, mutta vain vähän. Rangaistusveron perintönä moottoripyörämme ovat nykyäänkin Euroopan verotetuimmasta päästä.

Moottoripyörien lisäksi myös ajovarusteet kehittyivät. Puolikypärät vaihtuivat kokokypäriin 70-luvun puolivälissä. Nahkaisia ajopukuja sai jo 70-luvun alussa, mutta ne olivat kalliita. Varsinkaan nuorilla motoristeilla ei olut niihin varaa. Jamekset ja nahkatakki olivat yleisin ajovarustus.

70-luvulla motoristien keski-ikä oli varsin matala, noin 20 vuotta. 1.6.1972 tuli voimaan ajokorttiuudistus, joka nosti keski-ikää muutaman vuoden. Aiemmin 16-vuotias sai ajaa harjoitteluluvalla moottoripyöräkortin, jolla oli lupa ajaa minkä kokoista tai tehoista pyörää tahansa. Lakimuutoksen jälkeen moottoripyöräkorttiin vaadittiin 18 vuoden ikä. Harva kuitenkaan ajoi erillistä moottoripyöräkorttia, sillä A-lupa tuli autokortin kylkiäisenä.

Pyöräkärpänen pörähtää Haminaan
60-luvulla ei Haminassa ollut kuin muutama moottoripyörä. Nämä pyörät olivat yleensä vanhoja malleja, joita käytettiin pelkästään hyötyajoon. 60-luvun lopulla alkoi Haminan torilla näkyä muutamia moottoripyöriä. Pyörät kuuluivat Karhulalaisille, jotka kävivät Haminassa ajelemassa.

Imatran ajot 1975. Phil Read (MV AGUSTA) vie letkaa,
Agostini keskellä ja takana Gianfranco Bonera (MV AGUSTA)

70-luku oli suomalaisen ratamoottoripyöräilyn kulta-aikaa. Jarmo “Paroni” Saarinen ja Teuvo “Tepi” Länsivuori menestyivät kansainvälisissä kilpailuissa. Paroni voitti jopa maailmanmestaruudenkin. Ratamotoristien menestys ja Imatran ajot loivat nostetta moottoripyöräilylle. Moottoripyörät yleistyivät Haminassa todella nopeasti. Kauppa kävi ja –72 Haminassa oli kolmisenkymmentä moottoripyörää. Moottoripyörästä tuli yleinen näky kaupungin liikenteessä ja torilla, jossa saattoi kesäiltaisin olla toistakymmentä pyörää parkissa. Moottoripyöräilyn suosio kasvoi nuorten keskuudessa erittäin nopeasti.

Haminan moottorikerhon toinen käynnistys
Syksyllä -72 heräsi haminalaisten moottoripyöräilijöiden keskuudessa idea perustaa oma moottoripyöräkerho. Motoristit keräsivät listaan kerhotoiminnasta kiinnostuneiden nimet. Listaan kertyi 25 nimeä.

4.1.1973 Kokoontuivat Kari Heinonen, Pentti Kriktilä, Antti Mäkipää, Matti Nummi sekä Juha ja Seppo Pusila perustamaan Haminan moottoripyöräkerhoa. Perustaminen oli hieman väärä termi, sillä kerhohan oli perustettu jo 21 vuotta aikaisemmin. Nyt vanha yhdistys polkaistiin uudelleen käyntiin.

Tässä kokouksessa määritettiin kerhon tarkoitukseksi ja johtoajatukseksi “opastaa jäseniään noudattamaan oikeaa ajotapaa ja liikennekuria yleisillä teillä liikuttaessa, sekä opastaa käsittelemään ja huoltamaan ajokkejaan niin, etteivät ne ole vaaraksi itselle eikä muille tiellä liikkujille”. Kokous määritti kerhotoiminnan edellytykseksi 60 – 100 m2 lämpimän tilan, jossa voisi kokoontua ja huoltaa sekä säilyttää pyöriä. Huoltotöitä varten kerholle pitäisi hankkia työkaluja. Kokous teki yksimielisen päätöksen lähettää Haminan kaupunginhallitukselle anomus kerhotilojen ja työkalujen saamiseksi. Vielä samana iltana S. Pusila, K. Heinonen ja M. Nummi tekivät anomuksen. Anomus ei tuottanut koskaan tiloja eikä työkaluja.

Perustamista puuhannut ydinporukka päätti kutsua koolle yleisen kokouksen, jossa “harkitaan lisätoimenpiteitä kerhon tulevaan toimintaan ja sen hallintoon liittyviä asioita”.

Kerhotoiminnan käynnistyminen oli usean tekijän summa. Tärkeimpiä kannustimia olivat haminalaisten motoristien ryhmähengen muodostuminen ja halu virallistaa toiminta. Koska suurin osa motoristeista oli varsin nuoria, toiminnan käynnistämiseen tarvittiin hieman vanhempien apua. Nämä vanhemmat kerholaiset halusivat yhdistystoiminnan kautta parantaa motoristien liikenneturvallisuutta. Etenkin Seppo Pusilan osuus kerhotoiminnan käynnistämisessä oli merkittävä.

Perustava kokous
15.5.1973 kokoontui 42 moottoripyöräilystä kiinnostunutta Haminan ammattikoululle. Tämä kokous kirjattiin sääntömääräiseksi vuosikokoukseksi. Kerhon puheenjohtajaksi valittiin Kari Heinonen, sihteeriksi Pentti Kriktilä ja rahastonhoitajaksi Jyrki Arvilommi. Muut hallituksen jäsenet olivat Pentti Kotiranta, Jyrki Jokinen, Siro Holviala, Juhani Kaukasalo ja Jan Ekroth.

Kun yhdistyksen säännöt oli vahvistettu ja toimihenkilöt valittu, niin toiminta tuli viralliseksi. Kokouksessa ei laadittu toimintasuunnitelmaa. Ainoat kerhotoimintaan viittaavat maininnat pöytäkirjassa koskevat jäsenkorttien painamista ja idearyhmän muodostamista. Idearyhmän tehtävä oli pohtia keinoja kerätä kerholle rahaa.

Kerhotoimintaa 1973 - 75
Kerhon virallinen toiminta oli hyvin vähäistä. Vapaa-ajan näyttelyihin rakennettu osasto vuosina –73 ja –75 oli näkyvintä kerhotoimintaa. Nuorkauppakamarin järjestämä näyttely oli kauppaoppilaitoksen tiloissa, jonka toisessa kerroksessa oli kerhon osasto. Osastolla oli näytillä noin kymmenen erityyppistä moottoripyörää. Näyttelyissä oli pyöriä esillä kolmella osastolla. Urheiluliike Illi & Nikunen esitteli moottoripyörien lisäksi myös mopoja. Kauppaoppilaitoksen pihalla oli näytillä karhulalaisten speedway harrastajien pyöriä.

Vuoden –73 näyttely pidettiin pääsiäisenä. Kymen Sanomien kirjoituksen mukaan tapahtumassa kävi 5106 vierasta. Kirjoituksessa oli myös kahden hämeenlinnalaisen motoristin lyhyt haastattelu. He pitivät näyttelystä, etenkin moottoripyöräosastoista. Vaikka keli oli kylmä, niin heidän mielestään “kannatti tulla kauempaakin”.

Liikenneturvallisuustyötä tehtiin elokuussa –73. Kerho järjesti Puistotalolla liikenneillan, jossa esiintyi Punaisen ristin ensiapuryhmä, Haminan poliisimestari Seppo Soila, kaksi moottoripyöräpoliisia ja lääninkomisario Tuohisaari. Tilaisuuteen osallistui viitisenkymmentä kuulijaa, joista suurin osa oli motoristeja. Tuohisaari kertoi omassa osuudessaan mm. nopeusrajoituksista, jotka tulivat voimaan kesällä –73 myös taajamien ulkopuolella.

Maahantuojien edustajia kävi kaksi kertaa esitelmöimässä moottoripyöristä ja niiden huoltamisesta. Syksyllä –73 vieraili BMW:n edustaja Budich. Hän esitteli uusia moottoripyöriä, kertoi pyörien huollosta ja illan päätteeksi esitettiin TT-filmi. Talvella –75 esitelmöi Bensovin edustaja Jorma Vasama. Hän esitteli Suzukin uutuuksia, joita oli tuotu myös näytille. Yksi keskustelun aihe oli moottoripyörien rangaistusveron poistaminen.

Jari Niemelän Kawasaki Keimolan
ratavarikolla vuonna -73.

Moottorikerhon menestynein TT-kuljettaja 70-luvulla oli klamilalainen Jari Niemelä. Jarin kisapyörä oli 500 kuutioinen Kawasaki, vuosimallia –72. Kawa rakentui kilpuriksi kesään –73 mennessä. Tehoja lisättiin Sumekolta ostetuilla viritysosilla ja tietenkin omilla viilauksilla. Tankki ja satula vaihtuivat sporttisempiin, samoin pakoputket. Aerodynamiikka kohentui katteen myötä.

Jari kävi harjoittelemassa Keimolassa, jossa hän ajoi myös ensimmäisen kisansa vuonna 1975. Kesällä oli 3-4 kilpailua, jotka ajettiin Keimolassa, Ahvenistolla ja Artukaisissa. Jari menestyi hyvin, yleensä hän oli neljän parhaan joukossa. B-luokassa hän voitti yhden kilpailun ja oli yhdessä toinen. Menestyksen jälkeen hänet siirrettiin A-luokkaan.

Kerholaisten toimintaa 1973 – 75
Virallisen kerhotoiminnan lisäksi tapahtui paljon muutakin. Kesän kohokohta oli tietysti Imatran ajot. Kilpailujen yhteydessä järjestetty kokoontumisajo houkutteli paikalle motoristeja ympäri Eurooppaa. Virallisten kokoontumisajojen alue oli maksullinen, eristetty alue. Tälle alueelle kokoontui yleensä vain ulkomaiset kisaturistit, joita oli useita satoja. Pyörien rakentelu oli tuolloin Suomessa vielä harvinaista, joten ulkomaalaisten pyörissä riitti katsottavaa ja ihmeteltävää.

Suomalaisten kisaturistien teltat nousivat Vuoksen rantaan, Pässinniemeen. Pässinniemeen kohosi tuhansia telttoja, joiden joukossa oli yleensä parisenkymmentä haminalaista telttaa. Kisojen suosiosta kertoo yleisömäärä, joka parhaimmillaan oli 55 000.

Motoristeja kokoontunut Niemelään -74 tai -75.
Vas: Pentti Kriktilä, Tomppa Niemelä, Jyrki Jokinen, Jari Niemelä,
Pentti Heinonen ja Sami Heino.

Haminan motoristit löytyivät varmimmin torilta. Kaveriporukat kokoontuivat ja letkat lähtivät liikkeelle. Viikonloppuisin ajelut suuntautuivat tanssilavoille, joista lähin oli Tervaniemessä. Tervaniemen lisäksi letkat suuntasivat Tampsalle, Myllylammelle ja Kreivinkalliolle.

Suosituin kokoontumispaikka oli Kymen motelli, eli nykyinen hotelli Leikari. Motellin baarikahvio oli auki ympäri vuorokauden. Haminalaisten lisäksi motellilla kävivät Karhulan motoristit. Karhulalaisten kanssa oli jonkin verran yhteistä epävirallista toimintaa, viikonloppureissuja leirintäalueille ja ajeluja ympäri maakuntaa.

Vas: Edessä Sami Heino ja Yamaha 350. Takana Pentti Kriktilä ja Honda CB 350.
Oik: MP-näyttelyt Olympiaterminaalissa 1972. Kuvassa Suzuki GT 750 J.

Moottoripyörien rakentelu yleistyi nopeasti. Lähes kaikki moottoripyörät olivat alastonpyöriä. Katteita oli vain kisapyörissä ja joissain harvoissa matkapyörissä. Yleisin pyörän rakentelutyö oli ohjaustangon vaihto. Puhuttiin “kliponeista”, eli “Clip-On” ohjaustangoista. Vanha tanko pois ja uusi TT-tyylinen tanko tilalle. Uuden tangon myötä ajoasento muuttui kumarammaksi, mikä laski ilmanvastusta, joka puolestaan nosti huippunopeutta. Kliponien jälkeen rakentelua voitiin jatkaa nostamalla ajovaloa. Korotettu lamppu korosti sarvien matalaa sijaintia. Vielä sporttisempi ajoasento saatiin siirtämällä jalkatappeja taaksepäin. Tappien siirtäminen oli harvinaista.

Kun ulkonäkö oli ehostettu, niin oli aika hankkia lisää tehoja tai ainakin lisää ääntä. Moottoripyörät olivat suurimmaksi osaksi kaksitahtisia, joita on nelitahtimoottoria helpompi virittää. Lisätehoja hankittiin kanavien avartamisella ja muuttamalla pakoputkea.

Moottoripyöräuutuudet esiteltiin Helsingin MP-näyttelyissä. MP-näyttelyt järjestettiin Olympiaterminaalissa. Jäähallissa järjestettiin Vauhtinäyttelyt, joissa oli amerikkalaisia autoja, kilpa-autoja ja moottoripyöriä. Vauhtinäyttelyn moottoripyörät olivat rakenneltuja, yleensä choppereita. Näyttelyihin matkustettiin usein kimppakyydein, jonkun henkilöautolla.

Vain muutama haminalainen motoristi ajoi kesälomallaan ulkomaille. Yksi ensimmäisistä ulkomaan matkaajista oli Pentti Heinonen. Pentin matkat suuntautuivat yleensä TT-kilpailuihin. Suurin osa motoristeista oli nuoria, joilla ei ollut rahaa lähteä ulkomaille. Rahan puutteen lisäksi matkustelua rajoitti uskallus. Ulkomaan matkoista ei ollut kokemusta, ei ollut samanlaista matkustuskulttuuria kuin nykyään. Ulkomaanmatkat moottoripyörillä yleistyivät vasta 80-luvulla.

Kotimaanmatkailu oli suosittua. Viikonloppureissut leirintäalueille olivat todella yleisiä. Poikaporukka kokoontui viikolla, löi suunnan lukkoon ja perjantaina alkoi viikonlopun seikkailu. Letkaan tarttui usein myös karhulalaisia.

Kokoontumisajot olivat harvinaisia. Saaristoajo ja Kontioralli tunnettiin, mutta niissä kävi vain muutama yksittäinen kerholainen.

Kerhotoiminnan hiipuminen
70-luvun virallinen kerhotoiminta oli vähäistä. Jäsenmäärä oli suurimmillaan vuonna –74, jolloin kerhoon kuului n. 60 jäsentä. Kerhotoiminnan hiipumiseen on useita syitä. Yksi tärkeimmistä on se, että kerho ei saanut omia tiloja.

Myös kerholaisten nuorella keski-iällä voidaan selittää virallisen toiminnan vähyyttä. Perustamisessa auttaneet vanhemmat eivät halunneet sitoutua avaintehtäviin. Nuoret halusivat ajaa ja pitää hauskaa, mutta eivät laatia tylsiä kokouspöytäkirjoja. Nuorilta puuttui kokemusta yhdistys-toiminnasta.

Yksi taannuttava tekijä oli moottoripyöräilyn kustannusten nousu. Päättäjät olivat huolestuneita vuonna –74 moottoripyöräilijöiden liikenneonnettomuuksista. Onnettomuusluvut päätettiin painaa alas vähentämällä moottoripyörien määrää, joka toteutettiin korottamalla ajoneuvoveroa. Puhuttiin rangaistusverosta. Rangaistusveron jälkeen pyörän hintaan lisättiin 120 % ajoneuvoveroa.

Lisääntyneet onnettomuudet vaikuttivat myös vakuutusten hintoihin, jotka nousivat samaan aikaan. Myös bensan hinta nousi. Öljyn kulutus oli kasvussa, mutta uusia lähteitä ei löydetty. Uutisissa kerrottiin öljyn loppuvan jo seuraavalla vuosikymmenellä. Öljykriisi kaksinkertaisti bensan hinnan.

Syiden summa harvensi moottoripyöräilijöiden rivejä. 70-luvun viimeinen vuosikokous pidettiin 17.3.1975 ammattikoulun auditoriossa. Kokoukseen osallistui 16 henkilöä. Kerho päätti laittaa vapaa-ajan näyttelyihin oman osaston ja järjestää trial-kisat. Näyttelyissä oli oma osasto, mutta trial-kisat jäivät järjestämättä.

Keväällä järjestettyjen vapaa-ajan näyttelyiden jälkeen ei ollut virallista kerhotoimintaa. Vuonna 1976 ei enää järjestetty vuosikokousta. Toiminta loppui ilman päätöstä.